Kiertoon

 

Ylimääräiset kiertoon. Mutta ensinhän niitä piti kerätä varastoon…

Ihmettelen tässä ääneen – en niinkään artikkelin kirjoittajaa vaan yleisesti – sitä, miksi ihmisille tulee tarve hävittää tavaroitaan. Miten käy niin, että niitä kertyy nurkkiin siinä määrin, että niistä pitää päästä eroon?

Lapset toki kasvavat, ja pieniksi jääneet vaatteet sekä tarpeettomat lelut voi laittaa kiertoon. Meillä niin tapahtui pari kertaa vuodessa pojan tiettyyn ikään asti, nykyään harvemmin.

Mutta miksi kaapeissa pitää olla itselle tarpeettomia vaatteita, terassilla miljoona ruukkua ja ylenpalttisesti sisustustarvikkeita? Eiväthän kaikki kirjoita sisustusblogia. Ostetaanko tavaroita vain siksi, että voidaan?

Minä kävelen paljon vain siksi, että voin. Kyky käyttää omia jalkoja on lahja.

Kyllä minullekin on välillä tullut tarve tyhjentää vaatekaappia kierrätykseen, mutta siihen on yleensä liittynyt jokin suuri elämänmuutos, kuten lapsen saaminen, muutto toiseen maahan tai ammatinvaihto.

Muuten tykkään käyttää kaikki omat kamppeeni loppuun asti.

En ymmärrä myöskään toista ääripäätä. Miksi pitää heittäytyä äänekkäästi minimalistiksi ja kantaa kaikki mahdollinen roskiin tai kierrätykseen niin, että ylimääräisen kattilan tai lakanan joutuu myöhemmin lainaamaan naapurilta? Miksi naapurin pitäisi säilyttää tavarat, joita itsekin näyttää lopulta tarvitsevansa?

Minimalismin manifestointi meni monella vähän överiksi. En usko huutavaan minimalismiin. Ne harvat aidot minimalistit eivät lähde barrikadeille oman elämäntapansa vuoksi, koska heillä ei ole tarvetta sekaantua muiden tekemisiin. Toisten elämään puuttuminen ei kuulu aitoon minimalismiin.

Senkin olen huomannut, että aito minimalisti omistaa kaiken tarvitsemansa, mutta ei mitään ylimääräistä. Se on hieno taito: tietää, mitä oikeasti tarvitsee.

Minimalismia on myös se, että osaa arvostaa omaa ja toisten aikaa sekä antaa muille sen tilan, jota he tarvitsevat.

Referenssit:



    Kommentit

    Tämän blogin suosituimmat tekstit

    Blogini päivittyy säännöllisesti